Verkostoitumista ja rohkeusratsastusta!

Teimme tutustumiskäynnin Willa Wanhaan, joka on yksityinen palvelutalo Ristijärvellä. Willa Wanhassa on ollut kiinnostusta Green Care -toimintaa kohtaan jo pidempään ja talon vastaava ohjaaja Kirsi Määttä haluaa kehittää sitä osaksi talon toimintaa (luontoaiheisia tauluja seinillä jo olikin sekä kesällä muun muassa mahdollisuus päästä terassille istumaan ja katselemaan lähimetsää). Toiveissa oli lisäksi kesäkanojen ottaminen. Määttä suhtautui erittäin positiivisesti kehitteillä olevaan toimintaamme ja näki, että siitä voisi olla hyötyä myös palvelutalon asukkaille toimintakyvyn mukaan. Juttelimme käynnillämme paljon siitä, miten monipuolista ja helposti käyttöön otettavaa luontoavusteinen toiminta on kaikenikäisille ja -kuntoisille. Maatilavierailut voivat olla hyvää ja mielekästä toimintaa hyväkuntoisille palvelutalon asukkaille, kun taas vuodepotilaita voi virkistää jo viherkasvin tuominen huoneeseen. Tärkeintä luontoavusteisissa toiminnoissa on kuitenkin niiden tietoinen ja tavoitteellinen käyttö, ja silloin voidaan myös puhua Green Care -toiminnasta.

Piipahdimme Willa Wanhan lisäksi myös Sotkamossa tutustumassa Luontohyvinvointikeskus Tyynelän toimintaan, joka on Ristinkantajat ry:n toimintapaikka. Ristinkantajat ry on rekisteröity yhdistys, jonka tavoitteena on edistää hyvinvointia luonnon, eläinten, käsillätekemisen ja maaseutuympäristön avulla. Tyynelää ja sen toimintaa meille esitteli Maija Lipponen (yllä kuvassa lampaiden kanssa), jonka kotitila Tyynelä on. Maijalla itsellään on monipuolinen tausta – hän on mm. diplomi-insinööri ja sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja.

Tyynelän toiminta sai alkunsa ajatuksesta tukea paikallisten ihmisten arkea ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Maija kertoi, että he haluavat tarjota Tyynelässä mahdollisuuksia elämyksiin ja rohkaistumiseen eläinten sekä ympäristön kautta. Lisäksi heidän toiminnassaan yhteisöllisyys ja yleishyödyllisyys ovat vahvassa roolissa ja toimintaa on mahdollistamassa joukko moniosaajia puusepästä insinööriin. Yhdistystoimintaa tehdään ammatillisesta ja vapaaehtoistyön näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että osan toiminnasta he toteuttavat maksullisena keräten samalla varoja yhdistyksen toimintaan ja osan toiminnasta vapaaehtoisina tempauksina, kerhoina sekä matalan kynnyksen tapahtumina.

Maija kertoi, että asiakaskunta koostuu lähinnä lapsista ja nuorista sekä perheistä. He tarjoavat virkistyspalveluita (esim. suomenhevosajelua ja lännenratsastusta) ja tukitoimintapalveluita (esim. tallitoiminta ja luontoavusteinen ryhmä, jossa käytetään ekopsykologisia ja mindfulness -harjoituksia). Iäkkäiden ryhmävierailuja heillä on ollut vähemmän, mutta esimerkiksi palvelukeskuksen porukka oli käynyt rekiajelulla ja se oli ollut mukava päivä niin iäkkäille kuin Tyynelän porukalle. Tulossa on yhdistyksen oma luontoaiheinen valokuvanäyttely, jonka he vievät myös paikalliseen palvelutaloon ilahduttamaan asukkaita.

Annoksen karvaterapiaa saimme itsekin tutustuessamme Tyynelän karvaisiin asukkeihin: kolmeen ihmisrakkaaseen pässipoikaan ja neljään ihastuttavaan heppaan. Koirakin kävi meitä nuuskimassa ja kesällä Tyynelästä voi löytää myös kanoja.

Niin ja se rohkeusratsastus! Työpäivän päätteeksi Salla uskaltautui kokeilemaan Tyynelän tarjoamaa rohkeusratsastusta, jossa aluksi hevoseen ja sen hoitamiseen tutustutaan rauhassa ja sen jälkeen halutessaan voi selkäänkin nousta talutettuna.

rohkeusratsastus

Mainokset

Näyttöpäätteiden ääreltä ulos laitumille

Valon määrä pikkuhiljaa lisääntyy ja kesä lähenee yllättävän nopeasti. Myös hankkeessa alkavat käytännönläheisemmät puuhat eli pääsemme irrottautumaan hieman tietokoneiden näyttöpäätteiltä myös ulos laitumille. Hankkeen alkamisesta on nyt kulunut kolme kuukautta. Tässä välissä voisimme hieman avata sitä mitä olemme ehtineet jo tehdä ja missä mennään nyt.

Mitä on tehty?

Tähän mennessä on ahmittu paljon tietoa siitä, minkälaista toimintaa iäkkäiden kanssa tehdään maatiloilla muualla maailmassa. Hienosti sanottuna tätä kutsutaan benchmarkingiksi eli vertailukehittämiseksi. Olemme keränneet tietoa maatila-avusteisen toiminnan käytännöistä, byrokratiasta, hinnoittelusta, kokemuksista, tuen tarpeista jne. Olemme myös perehtyneet esimerkiksi palvelumuotoiluun, palveluiden arviointiin ja laatukysymyksiin, erilaisiin suosituksiin, lakeihin, lupiin ja säädöksiin sekä mm. sote –uudistukseen.

On kahlattu läpi tutkimuksia ja artikkeleita siitä miten luonto- ja maatilaympäristöt tukevat ihmisten hyvinvointia. Tästä aiheesta onneksi löytyy jo hyvin erilaisia oppaita ja artikkeleita, joita on muissa hankkeissa onnistuneesti tehty. Olemme peilanneet näitä luonto- ja maatilaympäristön hyvinvointivaikutuksia iäkkään toimintakykyyn – miten voisimme tukea luonto- ja maatilaympäristöillä iäkkään kokonaisvaltaista toimintakykyä päivätoimintamallissamme?  Lisäksi on pohdittu esimerkiksi miten huomioimme toiminnan mielekkyyden ja turvallisuuden (myös sosiaalinen ja henkinen turvallisuus) sekä kuinka saadaamme jatkuvuutta maatilalla tapahtuvan toiminnan ja iäkkään oman arjen välille?

Työmme on koostunut monista eri paloista: on viritelty yhteistyökuvioita muihin hankkeisiin ja toimijoihin, sähköpostiteltu ja soiteltu ympäri Suomea sekä skypetetty myös Suomen ulkopuolelle. On tehty aikataulusuunnitelmia, viestintäsuunnitelmia, sopimuspohjia, hankkeen tiedotusta, maatilojen rekrytoimista. Alustavia hahmotelmia on ilmestynyt papereille liiketoimintamallista ja sen keskeisimmistä elementeistä sekä Green Care –toiminnan keskeisistä menetelmistä ja toimintamuodoista.

Iloksemme myös opiskelijoita on mukana hankkeessa opinnäytetyön ja gradun merkeissä! Kaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun toimintaterapeuttiopiskelijaa tekee maatila-avusteiseen toimintaan ja muistisairaisiin liittyvän opinnäytetyön. Tämän lisäksi gerontologian opiskelija Jyväskylän yliopistosta aloittaa gradun työstämisen. Näistä kerromme varmasti vielä lisää!

Missä mennään?

Teimme tammikuun aikana mieleenpainuvia tutustumiskäyntejä 11:llä hankkeesta kiinnostuneella maatilalla. Oli hienoa nähdä miten arvokasta työtä nämä ammattilaiset tekevät sen eteen, että suomalainen maaseutu pysyisi elinvoimaisena. Saimme kokea talviajasta huolimatta kauniita maalaismaisemia, luontoa sekä kulttuurillisesti rikkaita ympäristöjä rakennuksineen. Antoisinta vierailuissa oli tavata maatilayrittäjät elämäntarinoineen ja nähdä sekä kuulla miten tärkeää heille on ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvointi. Nämä vierailut todistivat jälleen kerran sitä, että luonnon helmassa ollaan niiden arvokkaiden perusasioiden äärellä, jotka toisinaan unohtuvat omassa aikataulutetussa ja asfalttisessa arjessa.

Mitä tulossa?

Julkistamme hankkeeseen valitut maatilat nyt helmikuun alussa ja heti perään lähdemme etsimään iäkkäitä näiden valittujen maatilojen lähialueilta. Pyrimme löytämään hankkeeseen mukaan kolmekymmentä kotona asuvaa iäkästä, jotta päivätoimintaa maatilalla päästään testaamaan. Miltäpä siis kuulostaisi pienellä mukavalla porukalla viettää kesäpäiviä huikeissa maalaismaisemissa, nähdä eläimiä, istua kenties nuotion äärellä ja kuunnella linnun laulua sinisen veden välkkyessä horisontissa?

Hankkeeseen osallistuminen ei maksa iäkkäille mitään – me tarjoamme kyydit sekä kahvit. Päivätoimintakertoja on tarkoitus pitää yhteensä 12 kertaa (kerran viikossa) ja ne ovat pituudeltaan neljän tuntia – eli eivät siis vie koko päivää, vaan juuri sopivasti mukavaa oleskelua ja puuhastelua omien toiveiden ja jaksamisen mukaan. Me pidämme huolta siitä, että iäkkään on turvallista osallistua päivätoimintaan. Yhdessä maatilayrittäjien kanssa teemme tarvittavat muutokset, jotta tilat ja ympäristöt ovat iäkkäälle turvallisia sekä esteettömiä. Päivätoiminnassa on aina mukana ammattilaisia (lähihoitaja/toimintaterapeutti) ja ammattilaisilla on lisäksi ensiapukoulutus. Osallistujan toimintakyky huomioidaan päivätoimintaa suunniteltaessa, jotta kenenkään ei tarvitsisi pelätä sitä, että joutuisi jaksamisensa äärirajoille.

Keväällä lähdemme tutustumaan myös Norjaan muutamalle maatilalle, joissa on jo vuosia tarjottu päivätoimintaa muistisairaille. Yksi näistä maatiloista on Lillehovin tila Løtenissa, jossa maatilayrittäjä Ingunn Sigstad Moen on tehnyt uraauurtavaa työtä muistisairaiden kanssa. Mielenkiinnolla odotamme, että pääsemme katsomaan miten norjalaisilla maatiloilla on huomioitu esimerkiksi esteettömyys ja turvallisuus. Pyrimme pääsemään jyvälle minkälaisia heidän päivätoimintakertansa ovat ja miten maatilaympäristöä hyödynnetään toiminnassa. Kartoitamme vierailujen aikana myös tarkemmin heidän rahoitus- ja yhteistyökäytäntöjään kuntien kanssa.