Päivätoiminta maatilalla on muutakin toimintaa kuin itse maatilan töitä

maalaismaisema

On ollut hienoa huomata, että hanke kiinnostaa niin monia ja olemme saaneet paljon ideoita sekä kannustusta monesta suunnasta. Kiitos siitä! Olemme saaneet myös rakentavaa kritiikkiä ja jotkin viestimme on myös käsitetty syystä tai toisesta hieman väärin. Kaikki palaute on tervetullutta, jotta itsekin välillä pysähdymme asioiden äärelle tarkemmin. Kehittävintähän tässä on juuri se, että joutuu perustelemaan työtänsä jatkuvasti. Jaan siis tässä nyt joitakin pohdintoja viime viikkojen ajalta:

Ilmeisesti maatilalla tapahtuvan päivätoiminnan on pelätty korvaavan nykyisen päiväkeskustoiminnan. Näin ei tietenkään ole tarkoitus, vaan päivätoiminta maatilaympäristössä voisi olla vaihtoehtoinen heille, jotka eivät koe nykyistä päiväkeskustoimintaa itselleen sopivaksi. Joku saattaa myös haluta päiviinsä hieman erilaista tekemistä tai sosiaalisia kontakteja. Joku ehkä haluaa osallistua toimintaan ihan vain sen vuoksi, että on niin kiinnostunut esimerkiksi eläimistä ja maaseudusta. Päivätoiminta maatilalla olisi siis palvelu palveluiden joukossa – jokainen olemme yksilöitä ja tarpeemme poikkeavat toisistaan, jonka vuoksi erilaisia vaihtoehtoja tarvitaan. Myös tulevassa sote-uudistuksessa valinnanvapautta sote-palveluissa halutaan nostaa esiin – miksei siis myös valinnanvapaus päivätoiminnan suhteen?

Monet ovat kyselleet mitä se päivätoiminta maatilalla käytännössä tarkoittaa. On tullut vastaan jopa käsityksiä, että päivätoiminta maatilalla on yhtä kuin työleiri. Tarkoituksena on kuitenkin suunnitella toimintaa osallistujien toiveiden ja tavoitteiden mukaan. Onneksi maatilat ovat usein ympäristöltään niin monipuolisia, että ne tarjoavat kattavasti virikkeitä ja tekemistä monenlaisille ihmisille. Se mitä toiminta tulee olemaan riippuu siis pitkälti siitä, mitä osallistujat toivovat ja mitä kyseinen maatila ympäristöineen itsessään tarjoaa, esimerkiksi millaisia rakennuksia siellä on tai millainen historia kätkeytyy sen taakse. Toimintaan vaikuttavat eniten maatilaympäristön luontoelementit: onko metsää, puutarhaa, viljelystä, vettä, erilaisia maisemia, mitä eläimiä niin tilalla kuin luonnossa lymyilee jne.  Myös maatilayrittäjien omaa osaamista ja harrastuneisuutta voidaan hyödyntää, esimerkiksi yrittäjä voi ohimennen kertoa, että on muuten tullut sellaistakin tehtyä ja joku iäkäs saattaa ottaa siitä kopin: “Hei kokeillaanko mekin!” Ja sitten kokeillaan.

On tärkeää tiedostaa, että päivätoiminta maatilalla käsittää siis paljon muutakin toimintaa kuin itse maatilan töitä. Joku voi halutakin antaa possuille heinää tai olla avuksi aidan teossa, toinen voi mieliä pienelle metsäretkelle tai järven rantaan ongelle. Kolmas ehkä toivoo saavansa nauttia kauniista maisemasta ja mukavasta yhdessäolosta. Tarkoituksena on, että päivä maatilalla tarjoaa iäkkäälle mielekästä tekemistä ja olemista. On hyvä tietenkin muistaa, että hankkeen aikana vasta testaamme toimintaa eli syksyllä pääsemme kertomaan paremmin mitä tehtiin ja mikä toimi tai mikä ei.

Olemme törmänneet myös sellaisiin mietteisiin, että tulevaisuuden ikäihmisiä tällainen toiminta ei välttämättä kiinnostaisi, sillä he eivät ole enää kotoisin maaseudulta tai heillä ei ole sieltä työhistoriaa. Onko siis niin, että vain maaseudulla asuvat tai asuneet voivat viihtyä maaseudulla ja luonnon helmassa? Eikö tällainen toiminta toisaalta voisi toimia linkkinä maaseudun ja kaupungin välillä, jotta ihmisillä pysyisi kosketus perusasioihin, kuten mistä ruoka tulee? Uskoisin, että kun näkee mistä ja miten ruoka on lautaselle päätynyt, ja saa olla osana maatilan toimintaa, osaa sitä arvostaakin usemmalta kantilta. Ainakin omakohtaisesta kokemuksesta ne itse keräämät mustikat maistuvat paljon paremmalta kuin pakastealtaan marjat.

Maaseudulla nyt asuville voi olla myös merkityksellistä se, että osa palveluista pysyisi siellä ja toisi elämää kylille. Eikä pidä unohtaa, että monet lapset ja nuoret nykypäivänäkin asuvat yhä maaseudulla ja maatiloilla.  Ei tietenkään sivuuteta sitä, että maaseudulta kotoisin ja uransa maanviljelijänä tehnyt ei välttämättä ole lainkaan kiinnostunut tällaisesta päivätoiminnasta. Jotakuta ei ole saattanut koskaan kiinnostaa käydä maalla, saati kokea maatilan elämää. Saimme itsekin aiemmin tehdystä kyselystä ikäihmisille vastauksia, ettei heitä voisi vähempää kiinnostaa mennä takaisin samoihin maisemiin, joissa ovat koko elämänsä (ehkä pakollakin) viettäneet. Se, että onko ihminen kotoisin maaseudulta tai minkälaiset siteet hänellä sinne on ei välttämättä kuitenkaan kerro kiinnostuksesta tällaista toimintaa kohtaan. Joillekin meistä, ikään katsomatta, maatilan arkeen tutustuminen voi olla hurjan mielenkiintoinen, mielekäs ja elämyksellinen asia.

Summa summarum: olemme kaikki yksilöitä, joilla on omat mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Tutkimusten mukaan jokaisella ihmisellä on sisäsyntyinen tarve olla yhteydessä luontoon – toiset voivat toteuttaa sitä ehkä maatilapäivätoiminnan kautta ja toiset jotakin muuta kautta. Ainakin saamme käsillä olevasta hankkeesta ja toiminnan testauksesta paljon uusia kokemuksia ja ajatuksia toiminnan kehittämistä varten!

PS. Tiesitkö, että tutkimusten mukaan (Selhub, 2012) muun muassa puutarhanhoito, kävelyretket luonnossa ja eläinten läsnäolo lisäävät vanhusten ruokahalua ja vähentävät lääkityksen tarvetta?

Mainokset

Iloa, elämyksiä ja taidetta Rantakorven tilalla

Rantakorven luomutila Hankasalmella tarjoaa iloa ja elämyksiä luonnon, eläinten ja taiteen parissa. Eläimet saavat viettää mahdollisimman vapaata ja luonnonmukaista elämää. Tilalla on mahdollisuus ratsastusretkiin sekä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan ja kuntouttavaan toimintaan eläinten ja maatilan töiden parissa. Tarjolla on pihattopaikkoja hevosille, lampaita saa rapsuttaa ja erilaisia lammastuotteita on saatavilla, tilauksesta myös taidetta. Rantakorvessa valmistuvat Henkilökohtaiset Satukirjat lapsen omalla nimellä. Tilalla on myös mahdollisuus yöpymiseen ja ostoksille pienessä myymälässä.

Rantakorventila1

Johanna Koivuluoma teki tilalla sukupolven vaihdoksen vanhempiensa kanssa 2011. Tilan toimintaa on pikkuhiljaa kehitetty ja ideoitu päivätyön ohella paikkoja kunnostaen. Johanna on koulutukseltaan diakoni ja työskentelee tällä hetkellä seurakunnassa. Alusta asti on ollut selvää, että pienestä tilasta on vaikeaa saada päätoimeentuloa, mutta sivutulona ja harrastuksena homma on toiminut. Halutaan pitää pellot ja rakennukset kunnossa ja eläimiä pihapiirissä.

Kuntouttavaan toimintaan panostaminen on noussut vähitellen tavoitteeksi, ajatuksena yhdistää oma sosiaalialan ammatti ja rakkaus maatalouteen ja eläimiin – ja näin osa tuloista tulisi kuntouttavasta toiminnasta. Unelmana on, että tila voisi tarjota levähdys – ja virkistyspaikan sekä sosiaalista kuntoutusta maatilaympäristössä, kauniin luonnon ja mukavien eläinten avustuksella: iloa ja energiaa, elämyksiä, hyvää mieltä, rohkeutta ja uutta otetta elämänhallintaan.

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan lisäksi on lähitulevaisuudessa suunnitelmissa aloittaa tilalla kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien työtoimintaa. Hyvinvointia Maatilalta -hanke tuli hyvään saumaan, kun kuntouttava toiminta on suunnitteluvaiheessa. Hankkeen myötä voi olla, että jatkossa tila voisi tarjota myös ikäihmisten päivätoimintaa! Tällä hetkellä tilalla käy Sosku-hankkeen ryhmä ”Talli-tiimi” kerran viikossa kolmen tunnin keikalla tehden pienellä porukalla tilan työtehtäviä ja viettämässä aikaa eläinten kanssa, toiminta on koettu oikein mielekkäänä.

Rantakorvessa asustaa kolme pientä kilttiä islanninhevosta, eläkepäiviään viettävä symppis Newforestinponi, ja erittäin persoonallinen, hieman haasteellinenkin ja aika hullunkurinen muulipoika Piiparinen. Lisäksi hevoslaumaan kuuluu kaksi komeaa yksityisten eestinhevosta. Hevoset ovat yhdessä laumassa, ilman kenkiä ja ympäri vuoden pihatossa, jonka yhteydessä on laajalti tarhaa, metsikköä ja laidunalaa, jossa hevoset voivat liikkua vapaasti.  Säilöheinä paali on sijoitettu kauas metsikköön, jotta hevosten tulisi liikuttua enemmän. Hevosilla ei ole hengitystieongelmia, ne ovat helppoja käsitellä ja pysyvät hyvässä kunnossa vähemmälläkin liikutuksella. Tilalla järjestetään pääasiallisesti tunnin maastolenkkejä vaihtelevissa maastoissa luonnosta ja rennosta ratsastuksesta nautiskellen. Ratsastajat hoitavat omat hevosensa ja oppivat hevosen käsittelyä. Vakioratsastajien kanssa välillä käydään maastoesteradalla tai harjoitellaan kentällä yhteistyötä hevosten kanssa. Hevosten kanssa tehdään myös kuntouttavaa toimintaa ja siihen puoleen olisi tarkoitus painottaa jatkossa enemmän. Kesäisin on järjestetty muutamia maastopainotteisia ratsastusleiripäiviä. Jatkossa on suunnitelmissa taideheppaleirit.

Rantakorventila3

Ensimmäiset lampaat hankittiin kesällä 2015, ja nyt uuhimäärä on nostettu kolmeenkymmeneen, mikä määrä mahtuu maatilan tiloihin. Koska lammasmäärä on suhteellisen pieni, lammastuotteet hyödynnetään monipuolisesti ja jalostetaan mahdollisimman pitkälle. Tilalta voi ostaa taljoja, villalankaa ja huovutusvillaa kaikissa luonnonväreissä, lammaswurstia, säilykelihaa, siivutettua (erittäin herkullista) savulammasta sekä tuoretta ja pakastettua karitsanlihaa. Suurin osa karitsanlihasta myydään kokonaisina tai puolikkaina ruhoina ennakkotilaajille. 

Koska lammasmäärä on pieni, lampaat ovat hyvin kesyjä ja seurallisia ja sopivat erinomaisesti terapiaeläimiksi. Suurin osa lampaista on ruskeita, mustia ja valkoisia suomenlampaita ja muutama kainuunharmaskin kuuluu laumaan. Karitsointi tapahtuu kaksi kertaa vuodessa, 20 uuhta karitsoi maaliskuussa ja 10 heinäkuussa. Näin pieniä karitsoita on keväällä ja kesällä vierailijoiden ja kuntoutujien ilona. Tällä hetkellä onkin karitsointikausi kiivaimmillaan!

Tilalle hankittiin loppuvuodesta 2016 koulutettu aikuinen paimenkoira, bordecollie Fanny, jonka kanssa on harjoiteltu lampaiden siirtelyä – ja nautittu ja ihmetelty, miten paljon voi koirasta olla apua! Tilalla asustaa lisäksi pieni ystävällinen ja seurallinen Nala-koira, mukana kaikissa tilan tohuissa, iso hellyydenkipeä kissa Chili, joka tykkää viettää aikaa lampolassa sekä persoonallinen ja supersuloinen pieni Kyyttöhieho Molla-Maija, jonka pitäisi olla nyt kantavana.  Kesän suunnitelmiin kuuluu kanojen hankinta  – ja kenties kesäpossu.

Tilalla on myös pitkät perinteet valkosipulin viljelyssä. Johannan vanhemmat viljelivät aikoinaan luomuvalkosipulia laajamittaisesti, nyt on tarkoitus viritellä viljelyä uudelleen ja jonkin verran valkosipulia on jo myynnissä. Muuten tilan pellot ovat pääasiallisesti nurmella ja laidunkäytössä. Tilalla on pieni hyötypuutarha, jossa kuntoutujat voivat myös työskennellä. Tilalla on aina panostettu ympäristönhoitoon. Osa tilan maista on Natura-aluetta, ja ranta-alue on kokonaisuudessaan ympäristösopimusten piirissä. Laiduntavat eläimet pitävät matalan ruohoisen järven pitkän ranta-alueen siistinä ja kauniina.

Taidepuoli on ollut vuosikausia ”hiljaisella liekillä”. Johanna harrastaa mm. maalausta ja keramiikkaa – sekä nauttii kaikesta käsillä tekemisestä. Mikäli päivätyöstä on mahdollista joskus jättäytyä, voi tilan puotiin ilmestyä myös koruja ja maalauksia. Keramiikka, huovutustyöt tilan lampaiden villasta ja maalaus sopivat kuntouttavaan ja virkistystoimintaan hyvin. Kangaspuut on tarkoitus ottaa käyttöön Hyvinvointia maatilalta -hankkeeseen osallistujille, myöskin villan perinteistä käsittelyä opetellaan.

Kuvat ja teksti Johanna Koivuluoma. Lue lisää myös www.rantakorpi.fi

 

Villapossujen lumoissa

Kohonen1

Hankkeeseen valituista maatiloista esittelyvuorossa on Petäjäveden toinen maatiloista eli Kohonen Farm, joka on kaupunkilaistaustaisen pariskunnan uusi elämäntapa maalla; harrastus ja työ, arki ja pyhä, koti ja perhe.

Tilalla kasvatetaan mangalitzoja eli villapossuja. Toimintaa ohjaa eettisen ja ekologisen tarkastelun kestävä tuotantotapa; possut elävät metsä- ja peltolaitumilla ympäri vuoden. Eläinten kunnioittava kohtelu ja lajinmukaiset olosuhteet ovat tärkeä toiminnan perusta. Luottamukseen ja kunnioitukseen perustuva vuorovaikutus villapossujen kanssa on antoisaa niin ihmisille kuin possuillekkin; luonteeltaan nämä hurmaavat karvaiset possut ovat hyvin seurallisia, uteliaita ja hyväntahtoisia.

Possujen touhuja seuratessa saa mahdollisuuden pysähtyä tärkeimmän äärellä; kylki kyljessä heinäpahnoilla makoilevat tyytyväiset possut muistuttavat meitä ihmisiä nauttimaan hetkestä sellaisena kuin se yksinkertaisimmillaan on. Myös kierrätys ja vanhojen tavaroiden kunnostus on tärkeä osa tilan toimintaa. Villapossujen lisäksi farmilla on koiria ja kissoja, tulevana kesänä suunnitteilla myös pienen kanaparven kotiuttaminen omien munien tuottajaksi.

Kohonen6

Perinteinen maalaismiljöö vanhan rintamamiestalon ympärillä huokuu vaatimatonta rauhaa. Kesäisessä tuulessa heiluva heinäpelto ja taivaanvuohen laulu hellivät mieltä. Puutarhassa on mukava päivän touhujen lomassa pysähtyä hetkeksi ja juoda päiväkahvit omenapuun alla. Onni on pienissä hetkissä yhdessä ystävän kanssa.

Kuvat ja teksti Kohonen Farm. Lue lisää myös: www.kohonenfarm.fi

Puuhakkaiden ihmisten ja elukoiden Hakamaa

Seuraavaksi ajattelimme esitellä teille täällä blogissamme hieman lisää neljää maatilaa, jotka hankkeeseemme valikoituivat mukaan. Ensimmäisenä vuoroon pääsee Hakamaan lammastila Petäjävedeltä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hakamaan lammastilan toiminta alkoi ensin harrastuspohjalta kolmen lampaan kanssa. Pikkuhiljaa (isännälle vielä selittämättömällä laskukaavalla) v.2011 jälkeen lampaiden pääluku on kasvanut hurjasti ja myös muita eläimiä on tullut tilan toimintaan mukaan. Tilalla pyörii lampaiden lisäksi muutama laumanvartijakoira, kanoja, kissoja ja kaksi ponia, taisipa olla kanejakin tulossa. Hakamaan lammastilalla kasvatetaan suomenlammas- ja rygjaristeytyksiä sekä myydään lihaa, lankoja ja taljoja. Tilalla järjestetään lisäksi monenlaisia tapahtumia ja kursseja (ollut muun muassa villiyrtti-, huovutus- ja kranssikursseja). Tilalta saa lampaita myös maisemanhoitajiksi vuokralle.

Hakamaan lammastilalla halutaan panostaa eläinten hyvinvointiin ja hyvään kohteluun. Kaikilla eläimillä on oma nimi ja niiden omat persoonat tunnetaan – hyvässä ja pahassa. Ihmisten kanssa toimimiseen saavat osallistua ne, jotka siitä pitävät ja vapaaehtoisesti siihen haluavat tulla. Osa lampaista onkin todella ihmisrakkaita ja tulevat heti vieraankin ihmisen luo hakemaan rapsutuksia ja kulkevat mielellään mukana erilaisissa puuhailuissa – käyden välillä kukkapenkkejäkin ”hoitamassa”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hakamaan lammastilaa asuttaa eläinten lisäksi pariskunta, joka otti ja lähti kaupungista maaseudun rauhaan sekä heidän kaksi pientä tytärtään. Päivätöiden ja maatilan touhujen ohessa he kunnostavat asuintaloaan ja mm. nyt keväällä aloittavat kurssitoimintaan suunnitellun vanhan rakennuksen entisöintiä. Touhua siis riittää!

Olemme oikein iloisia, että saimme heidät mukaan myös hankkeeseemme ja tämän uuden toiminnan kehittämiseen!

Postauksen kuvat Hakamaan lammastila ja Miia Juntunen. Lisää tietoa Hakamaan lammastilan touhuista löytyy täältä.