Jännitystä ilmassa

Kerrotaampa taas yleisesti hankkeen kuulumisia. Kaikki 30 osallistujaa on vihdoin löydetty ja ylitarjontaakin on ollut. Valitettavasti vain 10 ensimmäistä ilmoittautunutta /maatila pääsi mukaan päivätoiminnan testaukseen. Olemme saaneet iäkkäiltä yhteydenottoja myös muualta Suomesta, mikä on ollut erittäin ilahduttavaa, mutta valitettavasti emme voi tarjota kuljetuksia kauempaa. Terveisiä siis vaan maatilayrittäjälle ja vanhuspalvelukentällä toimijoille muun muassa Helsingin suuntaan! Tarvetta tämän suuntaisille palveluille on.

Sari_poni
Sarilla ja ponilla synkkasi heti Hakamaan lammastilalla. Sarin kainalossa myös tukikahvoja, joita asennetaan mm. ulkohuussiin.

Olemme aloittaneet osallistujille tehtävät alkuarvioinnit. Teemme erilaisia toimintakyvyn mittauksia ja keräämme hieman taustatietoja (mm. muistia ja tiedonkäsittelyä mittaavalla MMSE -mittarilla) tutkimusta ja jatkoa varten. Arvioimme myös mielialaa (GDS-15 -mittari), alaraajojen toimintakykyä (SBBP -mittari) sekä arjen sujumista (COPM -itsearviointi). Nämä arvioinnit tehdään ennen toimintaa ja toiminnan jälkeen, joista voidaan nähdä mahdollisia muutoksia. Tuloksia analysoimme sitten kesän jälkeen. Alkuarviointeja tehdessä meille hahmottuu myös paremmin millainen porukka maatilalle on tulossa ja millaisin toivein he kesää odottavat.

Saimme hankkeeseen mukaan myös kaksi toimintaterapeuttiopiskelijaa Sarin ja Jennyn, joiden kanssa on suunniteltu kesää ja mietitty tarkemmin toimintoja sekä ympäristöä iäkkäiden näkökulmasta (esim. miten tulee huomioida ikääntyneen erityispiirteitä jossakin tietyssä toiminnassa välineiden ja turvallisuuden suhteen). Heidän roolinsa kesällä on toimia päivätoiminnassa erilaisissa tehtävissä apukäsinä meille sekä maatilayrittäjille.

Olemme päässeet myös kertomaan hankkeesta tarkemmin vanhuspalvelujohtajille ja muille toimijoille. Tähänastinen palaute kehitettävästä päivätoiminnasta on ollut todella myönteistä. Iäkkäiden palveluiden tarve kasvaa ja kotona asumisen tukemiseen tarvitaan uusia ja nimenomaan vaihtoehtoisia sekä kustannustehokkaita keinoja. Kuntapuolella ollaan luonnon hyvinvointivaikutuksista jo jonkin verran tietoisia, jos ei tutkimusten, niin ainakin omien kokemusten kautta. Olemme pallotelleet yhdessä mm. ideoita kuljetusten järjestämiseen jatkossa ja pohtineet myös sitä vaaditaanko maatilayrittäjältä sote -koulutusta tällaisen toiminnan järjestämistä varten. Ehdotuksia on tullut esimerkiksi siitä, että päiväkeskus voisi siirtyä kerran kuussa maatilalle, jolloin myös päiväkeskusohjaaja olisi mukana.

Tapasimme myös Tuija Koivistoa, joka toimii Keski-Suomen alueella valtakunnallisen kärkihankkeen muutosagenttina. Hänen mukaansa yksi tärkeimmistä iäkkäiden palveluiden kehittämisen tausta-ajatuksista on pystyvyyden/pärjäämisen tunteen vahvistaminen. Ajatuksissamme päivätoiminta maatilalla parhaimmillaan voisi monipuolisen toiminnan ja moniulotteisten hyötyjen avulla tukea nimenomaan iäkkään pystyvyyden/pärjäämisen tunnetta. Palveluiden pitäminen asiakkaiden lähellä on myös kustannusten kannalta haastavaa, joten etäteknologiaan panostetaan entistä enemmän. Pohdimme, että jos etäteknologia yleistyy ja syrjäkylien iäkkäiden sosiaaliset kasvokontaktit hupenee, voisiko se naapurin maatila toimia yhteen kokoavana “tukikeskuksena”, jotta oikeat ihmiskontaktit säilyvät?

Järjestimme hankkeen maatilayrittäjille pienen yhteisen tilaisuuden. Tilaisuuden kutsuvieraana loisti Satu Kumpulainen Isokummun lammastilalta, jossa on tarjottu päivätoimintaa mielenterveyskuntoutujille kolmen vuoden ajan yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa. Tila on saanut myös ensimmäisen Green Care Finland ry:n myöntämän Luontohoiva -laatumerkin. Satua oli ilo kuulla ja hyviä vinkkejä sekä ideoita syntyi pitkän keskustelun lomassa. Antoisaa oli kuulla Satulta näkemyksiä ja kokemuksia toiminnan vaikuttavuudesta, erilaisista haasteista ja tarkempaa tietoa käytännöstä. Tässä ajankohtainen uutinen Isokummun lammastilasta: Päivätoiminnalla on laadusta takeet.

Olemme tehneet viime viikkoina myös viimeisiä käyntejä maatiloille ja käyty yhdessä läpi ensimmäisen päivätoimintakerran suunnitelmaa.  Jännitystä on kaikilla meillä ilmassa, mutta erittäin hyvää sellaista.

Ensimmäinen päivätoimintapäivä alkaa Rantakorven tilalla Hankasalmella 29.5.2017. Petäjäveden päivätoiminta alkaa 1. kesäkuuta Kohonen Farmilla. Uuraisilla aloitamme päivätoiminnan vasta 19.6., joten Hepokuuselassa pääsemme loppuajasta nauttimaan myös hieman syksyn tuulahduksia.

Järjestämme kesän aikana jokaisella maatilalla avoimet ovet, johon ovat tervetulleita kaikki toiminnasta kiinnostuneet. Kerrothan tästä eteenpäin! Tiedotamme tarkemmin avoimista ovista lähempänä kesää, mutta laita jo nyt päivät ylös kalenteriisi:

29.7.2017

klo 10-13 Rantakorven tila (Hankasalmi)
klo 14-17 Hakamaan lammastila (Petäjävesi)

12.8.2017

klo 10-13 Kohonen Farm (Petäjävesi)
klo 14-17 Hepokuusela (Uurainen)

Tervetuloa!

Seuraavassa postauksessa meillä onkin jo kokemuksia omasta toiminnasta. Jännittävää! Aurinkoa jokaisen päivään.

Mainokset

Norjan reissu – maatilan pihalla tapahtuu ihmeitä!

Nyt kauan odotettu matkamme on takana päin. Päällimmäisin matkafiilis on se, että saimme Norjasta lähestulkoon sen mitä sinne lähdimme hakemaan – eli tietoa siitä miten Norjassa maatila-avusteista päivätoimintaa järjestetään, kuka sitä valvoo ja miten sekä millaisilla maatiloilla päivätoiminta tapahtuu. Matkan aikana moneen kertaan totesimmekin, että on ihan eri asia nähdä omin silmin ja kuulla omin korvin kuin lukea netistä, katsoa kuvista tai jutella sähköpostitse.

Matkamme alkoi Norjan päässä hyvin lumisesti. Lentomme myöhästyi parilla tunnilla rankan lumisateen vuoksi ja tästä syystä sovittu tapaaminen Matmerkille harmillisesti peruuntui. Onneksemme kuitenkin tapaamamme maatilayrittäjät tiesivät vastata moneen meitä mietityttäneeseen seikkaan. Matmerkiltä lupasivat myös lähettää meille sähköpostitse vastauksia kysymyksiimme heidän toiminnasta, mutta valitettavasti emme niitä vielä saaneet tätä matkakertomusta kirjoittaessamme. Niistä siis lisää vielä myöhemmin!

bambi_norjassa
Søre Jørstadin maatilalla vierailumme alkoi pikkuisen bambin ihastelulla, joka oli tullut herkuttelemaan takapihalle appelsiineja. 

Vierailimme reissullamme kahdella maatilalla: Søre Jørstadin maatilalla Lillehammerissa Christel Rostenin luona sekä Lillehovin tilalla Lotenissa Ingunn Sigstad Moenin luona. Nämä vierailemamme maatilat tarjoavat päivätoimintaa kohdennetusti kotona asuville muistisairaille. Norjassa on heidän kertoman mukaan n. 35 maatilaa, jotka tarjoavat palveluita ikäihmisille ja nämä kaikki tarjoavat palveluita kohdennetusti muistisairaille. Green care maatiloja Norjassa on yli 1000 kpl.

Norjassa on sama huolestuttava tilanne kuin Suomessakin eli valtiolla on tiukat paikat kehittää muistisairaiden ja heidän omaistensa palveluita, sillä heidän määränsä tulee kasvamaan huimalla vauhdilla. Ingunn kertoi, että heidän tarjoamallaan päivätoiminnalla on voitu osoittaa, että muistisairas on saattanut asua kotonaan jopa 1-2 vuotta pidempään kuin ilman päivätoimintaa. Norjassa oli tehty myös tutkimusta, kuinka muistisairaan omaishoitajalla on 50% suurempi todennäköisyys sairastua myös itse (kuin ikätoverillaan, joka ei ole omaishoitaja). Ingunn kertoi, että myös tästä syystä päivätoiminta on tärkeä – tarjoaahan se vapaan hetken omaishoitajalle ja tukee näin hänen jaksamistaan.

Norjassa kehitetään myös kovasti tällä hetkellä muistisairaiden hoitoa ja tehdään tutkimusta mm. maatila-avusteisen päivätoiminnan vaikutuksista. Eräässä tutkimuksessa myös sekä Christel että Ingunn ovat mukana. Vuonna 2020 Norjassa astuu voimaan laki, joka velvoittaa kaikkia kuntia tarjoamaan muistisairaille päivätoimintaa. Ingunn kuitenkin hieman kritisoi tätä, sillä laissa ei määritellä sen tarkemmin minkä verran päivätoimintaa tulee järjestää, kuinka monelle, millä perusteilla jne. Ingunn sekä Christel molemmat toteavat, että tarvitaan lisää tietoa ja hyviä tutkimuksia maatilalla tapahtuvan päivätoiminnan hyödyistä, jotta kuntapäättäjät eivät menisi sieltä missä “aita on matalin”, ja jotta ennaltaehkäisevää toimintaa saataisiin mukaan entistä enemmän.

Vaikka kaikki hehkuimmekin intoa maatila-avusteisen päivätoiminnan nerokkuudesta ja sen moniulotteisista hyödyistä, pysähdyimme pohtimaan yhdessä sitäkin, ettei se ole ainoa oikea vaihtoehto. Sekä Ingunn että Christel (ja me) pitävät tärkeänä myös nykyistä kunnan tarjoamaa päivätoimintaa, koska jollekin se on parempi vaihtoehto kuin maatilan päivätoiminta. He ymmärtävät, että heidän tarjoamansa päivätoiminta ei ole kaikille sitä ominta toimintaa, mutta ovat huomanneet vuosien varrella myös sen yllättävän iäkkäät positiivisesti. Monelle osallistujalle maatilasta onkin tullut elintärkeä paikka.  Ingunn kertoi eräästäkin muistisairaasta rouvasta, joka oli päivätoiminnasta puhuttaessa luullut tulevansa Ingunnin luo laitosmaiseen ympäristöön ja oli aivan äimän käkenä maatilan pihaan astuessaan – täälläkö sitä saisikin päiviänsä viettää, aivan kuin olisi kotiin tullut!

Christel ja Ingunn pitävät huonommin liikkuville kunnan tarjoamaa päivätoimintaa Norjassa parempana vaihtoehtona, sillä he haluavat hyödyntää maatilan tarjoamia mahdollisuuksia mahdollisimman paljon sekä viettää paljon aikaa ulkona.  Heidän tiloillaan käyvät muistisairaat ovat fyysisesti hyväkuntoisia. Christel kertoi tapaavansa miehensä kanssa ryhmään tulevan uuden muistisairaan aina ensin arvioidakseen sopiiko hän toimintakyvyltään maatilapäivätoimintaan. Asiakas tulee tämän jälkeen testaamaan päivätoimintaa, jotta nähdään mitä hän itse siitä pitää, tuleeko hän olemassa olevan porukan kanssa hyvin juttuun ja pystyykö hän osallistumaan toimintaan.

Meidän hankkeessamme emme rajoita osallistumista diagnoosien mukaan vaan tarkoituksena on, että mukaan pääsee hyvin erilaisia ikäihmisiä. Haluamme testata päivätoimintaa kaiken kuntoisille, sillä yhtä lailla vaikkapa pyörätuolissa istuva saattaa kaivata luontoa, eläimiä ja maaseutua. Mielestämme jokaisella tulisi toimintakyvystä huolimatta olla mahdollisuus erilaisiin vaihtoehtoihin ja toimintaa voi aina muokata kaikille sopivaksi. Toki jatkossa myös Suomessa toimintaa voi tarjota erilaisille ryhmille toimintakyvyn mukaan, joka helpottaa ohjausta (jatkossa kun varmasti ei näin montaa ohjaajaa ole mukana samalla kertaa) ja myös toimintojen suunnittelua.

kisu_norjassa
Kaksi pörröistä kisua seurailivat meitä Søre Jørstadin vierailulla. Kuvassa maatilan pihaa, jonka edessä avautuvat upeat maisemat.

Aurinkoinen Søre Jørstad

Matkasimme Oslosta suoraan Lillehammeriin, joka toimi vierailun keskipisteenä, ja jossa sijaitsi toinen vierailumme maatiloista (Søre Jørstad). Korkealla rinteessä sijaitsevalla maatilalla päivätoimintaa muistisairaille tarjoavat aivan ihanat Christel ja Andreas. Tila on Andreasin sukutila ja nykyisin tilan tuotannosta (lampaista) vastaa hänen tyttärensä sekä vävynsä, mutta nähtiinpä vaan Andreaskin välillä traktorin ratin takana tilan hommia hoitamassa. Vierailupäivä oli isäntäväen tapaan aurinkoinen ja tervetuliaisiksi pääsimme ihastelemaan takapihalle hedelmiä herkuttelemaan tullutta metsäkaurista!

Christel ja Andreas ovat tarjonneet päivätoimintaa tilalla vuodesta 2007. Aluksi päivätoimintaa tarjottiin vanhainkodissa asuville muistisairaille vuoteen 2010 asti, jonka jälkeen he ovat tarjonneet päivätoimintaa vain kotona asuville muistisairaille. Osallistujat ohjautuvat päivätoimintaan kunnan kautta (vastaavaa palveluohjausta kuin Suomessa) ja kunnalla on myös oma muistikoordinaattori. Palveluohjaajalla on tilan esite, jota hän näyttää iäkkäälle ja tämän omaisille, kun nähdään, että tarvetta kyseiselle toiminnalle olisi. Christel saa halukkaista osallistujista tarvittavia alkutietoja, jonka jälkeen he Andreasin kanssa käyvät tämän kotona tutustumassa iäkkääseen paremmin.

Christelin mielestä yksi maatilayrittäjän tärkeimmistä ominaisuuksista tällaisessa palvelussa on oppia tuntemaan osallistujat hyvin ja nähdä heidät yksilöinä. Toisena tärkeänä ominaisuutena hän pitää sitä, että maatilayrittäjä osaa kohdata ja olla ihmisten kanssa. Tutustumiskäynnillä tutustutaan puolin ja toisin sekä he kertovat iäkkäälle ja hänen omaiselleen hiukan tarkemmin maatilastaan, itsestään ja päivätoiminnasta. Tapaamisella nähdään kohtaavatko muistisairaan tarpeet Christelin ja Andreasin tarjoaman palvelun kanssa.

Päivätoimintaa järjestetään tilalla kaksi kertaa viikossa ja yhden päivän kesto on noin viidestä seitsemään tuntiin riippuen päivän ohjelmasta. Osallistujia heillä on kuusi. Päivä koostuu Christelin mukaan aamupalan teosta, yhteisestä ulkoilusta, mukavasta puuhailusta (miehet Andreasin kanssa usein puutöissä ja naiset Christelin kanssa puutarhassa), lounaan teosta ja sen nauttimisesta. Joskus puuhailevat enemmän lampaiden kanssa ja joskus käyvät jonkun matkan päässä olevalla kesämökillä vuorilla yhdessä.

Christel pitää ulkoilua erittäin tärkeänä ja he viettävätkin aikaa ulkona niin paljon kuin mahdollista. Kaikki päivätoimintaan osallistujat ovat fyysisesti hyvässä kunnossa ja pystyvät liikkumaan ilman apuvälineitä. Päivätoimintaan kuuluu ruokailu ja kahvittelut.

Christel13
Nousimme tietä pitkin ylös nuotiopaikkaa kohti ja ihastelimme upeita alaslaskeutuvia maisemia.

Päivän aikana puuhaillaan kaikenlaista, mutta Christel painottaa, että tärkeintä toiminnassa on tukea jokaisen osallistujan jäljellä olevia voimavaroja sekä identiteettiä. Esimerkiksi ennen kokkina työskennellyt iäkäs saa osallistua ruoanlaittoon ja haluaa taiteilla servetit pöytään joka kerta. Hän luetteli esimerkkejä eri toiminnoista: hedelmien pilkkomista eläimille (metsäkauriille, kanoille, lampaille), kananmunien keräämistä, risumattojen tekoa, päiväkävelyä tietä pitkin ylös nuotiopaikalle jne. Joskus nautitaan vain auringon lämmöstä pihassa istuen ja rupatellen.

tono_norjassa2
Tien varrelle oli rakennettu veikeä levähdyspaikka ohikulkijoille. Christel esitteli rakennuksen seinällä olevia norjalaisia sananlaskuja.

Christelin mukaan Andreas on hyvä keksimään miehille pientä puuhastelua verstaassaan kuten linnunpönttöjen tekoa, aitojen korjausta ym. Aina ei siis tarvitse tehdä kaikkea porukalla, vaan voidaan jakautua eri puuhiin. Hän pohti myös sitä, että heidän maatilallaan tavaroilla on oikea paikkansa ja merkityksensä, eikä esimerkiksi vanhaa höyläpenkkiä peitä pöytäliinat ja kynttilät. Näin muistisairaat saavat näistä tavaroista ja esineistä paremmin “kiinni”, jolloin keskustelua ja yhteyksiä syntyy paremmin.

Christel12.jpg
Andreas ja Christel esittelivät meille verstasta, jossa Andreas touhuaa miesten kanssa.

Sisällä talossa istutaan kotoisan ison pöydän ääressä, jossa jokaiselle on oma paikkansa. Joskus Christel lukee ääneen Andreasin isän vanhaa 1900- luvun alusta säilynyttä mustakantista päiväkirjaa, johon on kirjattu mitä maatilan töitä minäkin päivänä on tuolloin tehty. Mikä aarre!

Christel painottaa, että toimintaa tärkeämmäksi päivätoiminnassa nousee yhdessä olo ja se “oma porukka”. Hän pohtii ihanasti sitä, että keho muistaa hyvän olon, ja se on se mitä muistisairaille usein päivistä jää – he eivät välttämättä osaa kertoa omaisille mitä on päivän aikana tehty, mutta sen näkee heidän kasvoiltaan ja esimerkiksi hyvinä yöunina. Päivätoiminnasta hyötyy siis myös muistisairaan omainen ja myös heidän hyvinvointinsa huomioon ottaminen on Christelille erityinen puheenaihe reissun aikana.

Päivätoiminnan lisäksi Christel toimii henkilökohtaisena avustajana ja kuuluu myös paikalliseen muistiyhdistykseen. Muistiyhdistys tarjoaa muistisairaiden omaisille koulutusta ja kursseja liittyen eri teemoihin, esimerkiksi tietoa eri muistisairauksista ja kommunikointiin liittyvistä asioista. Hän toivoisi, että muistisairaiden omaiset rohkenisivat ottamaan jo varhaisessa vaiheessa yhteyttä palveluohjaajaan, jotta muistisairas pääsisi mukaan päivätoimintaan ajoissa. Tämä säästäisi omaisten voimavaroja huomattavasti. Hänen mielestään on myös hyvä, että omaiset tietävät toiminnasta ja näkevät sen hyödyt, koska näin myös omaisten puolelta tulee enemmän painetta kuntaa kohtaan tällaisten palveluiden lisäämiselle.

Christel1
Christel oli tehnyt toiminnastaan upean kansion. Kuvissa näkyy vuorilla sijaitseva kesäpaikka, jossa päivätoimintaan osallistuvien iäkkäiden kanssa välillä vieraillaan.

Lillehovin lämpimässä ilmapiirissä

Vihdoin pääsimme tapaamaan kasvotusten Løtenissa asuvan ihastuttavan Ingunn Moenin useiden sähköpostiviestien ja Skype-keskustelujen jälkeen. Ingunn on todellinen pioneeri Inn på tunet -toiminnassa, koska hän on työskennellyt sen parissa jo n. 13 vuotta. Kotihoidossa työskennellessään ajatus oman maatilan ja työn yhdistämisestä kypsyi, ja vuonna 2004 hän lähti rohkeasti mukaan projektiin, jossa päivätoimintaa kehitettiin viiden tilan kesken. Kunta oli projektissa alusta asti osallisena, koska halusi nähdä toiminnan vaikutuksia ennen kuin uskalsi tehdä pidempiä sopimuksia. Tästä alkoi yhteinen matka, joka on kestänyt tähän päivään asti.

Ingunnilla on tällä hetkellä sopimukset kolmen kunnan kanssa päivätoiminnasta – pisin niistä on kolmen vuoden mittainen. Hänellä on yksi oma työntekijä ja kolmas toiminnassa mukana oleva työntekijä on Lotenin kunnan palkkaama. Kunta halusi tällä tavalla olla vielä paremmin toiminnassa mukana ja tunsi toiminnan omakseen paremmin.

Lillehovissa käy kahta erilaista muistisairaiden ryhmää: nuorella ja myöhäisemmällä iällä sairastuneita. Erityisesti nuoremmalla iällä sairastuneet kokevat Ingunnin mukaan maatilapäivätoiminnan vertaistuen todella tärkeäksi. Tavatessamme iäkkäämpiä muistisairaita vierailullamme, kysyimme mistä he pitävät toiminnassa/paikassa eniten. Vastaukseksi saimme yksimielisesti: ilmapiiri. Ihanat rouvat olivat käyntimme aikaan paistelemassa yhdessä pannukakkuja.

Lillehov3
Kuvassa näkyy peltojen ympärille tehty tasainen reitti. Kuten kuvista näkee, sään vaihtelut olivat rajuja reissumme aikana.

Muistisairaita käy Ingunnin tilalla yhteensä viitenä päivänä viikossa ja päivät ovat pituudeltaan n. 5h. Päivät alkavat aamupalan teolla, jonka jälkeen lähdetään porukalla ulkoilemaan. Ingunnin tilan peltojen ympärille on tehty lanattu väylä, jossa tasaisella maalla on helppoa kävellä peltojen seassa. Väylän pituus on yhteensä n 1 km ja reitin varrella on muutama levähdyspaikka. Kävimme itsekin kävelemässä tuon reitin läpi ja totesimme sen olevan kyllä yksi neronleimaus. Ulkoilun jälkeen Ingunn kertoi päivän jatkuvan yleensä lounaan teolla ja yhteisellä mukavalla puuhastelulla kiinnostuksen, sään ja tarpeiden mukaan. Kuljetukset tapahtuvat osiin päivistä taksikyydein ja osiin päivistä Ingunnin toteuttamana (hän on hommannut tila-auton, jolla pystyy kuskailemaan päivän asiakkaita).

Lillehov6
Reitin ympärillä on muutama levähdyspaikka sekä matalalle sijoitettuja linnunpönttöjä, joita Ingunn kuvassa esittelee.

Pihapiirissä on Ingunnin oma koti, navettarakennus, autotalli sekä päivätoimintaa varten kunnostettu oma pieni viihtyisä mökki. Sen keskellä on iso uuni, joka lämmittää mökkiä kotoisasti. Mökkiä on sisustettu vanhoilla kauniilla tavaroilla. Päivätoiminta tapahtuu vain tässä mökissä, eikä Ingunn vie asiakkaitaan omaan kotiinsa kuten Christel ja Andreas tekevät omalla tilallaan. Ingunn sai rahoitusapua mökin kunnostamiseen.

Lillehov1
Päivätoimintaa järjestetään tässä mökissä. Mökin seinää koristaa Inn på tunet -tunnus.

Kysyttiin mielenkiinnosta sekä Ingunnilta että Christeliltä käytännöistä kirjaamisten ja hoitosuunnitelmien ym. suhteen Norjan toiminnassa. He kertoivat, että heidän ei tarvitse tehdä asiakkaisiin liittyviä henkilökohtaisia suunnitelmia tai luoda tavoitteita päivätoiminnalle yksilöllisesti. Sen sijaan he miettivät etukäteen toiminnat puolelle vuodelle ja näille toiminnoille tavoitteet (miksi tätä tehdään, mitä se vaatii, miten siihen pystyy kaikki osallistumaan jne). Ingunn kertoi saaneensa juuri uutena juttuna yhteisen sähköisen tietojärjestelmän Lotenin kunnan kanssa, jolloin kirjaamiset ja tiedon jakaminen onnistuvat paremmin. Muiden kahden kunnan kanssa hän pitää yhteyttä puhelimitse asiakkaista ja Ingunn kertoi tekevänsä paljon yhteistyötä paikallisen muistitiimin kanssa, joka toimii kotihoidon yhteydessä.

Christel kertoi Lillehammerissa olevan tapana, että hän kirjaa jokaisesta asiakkaasta kuukausittain tietyn lomakkeen koskien sosiaalista ja kognitiivista toimintakykyä, jos näissä tapahtuu muutosta. Muutoin he antavat raporttia toiminnastaan kunnille puolivuosittain. Matmerkille he molemmat antavat raportin vuosittain ja joka toinen vuosi Matmerkiltä tulee henkilö maatilalle tarkastamaan raportin ja tilat.

Esteettömyyden suhteen maatiloille ei Ingunnin ja näkemämme mukaan ole samanlaisia vaatimuksia kuin Suomessa. Toisaalta tällöin paikat pysyvät luonnollisena ja kodinomaisena. Turvallisuus on kuitenkin tärkeää huomioida ja Ingunn kertoikin Matmerkin olevan tästä tarkka valvonnassaan (mm. toimiminen tulipalon tai sairaskohtauksen sattuessa). Tila ei saa Inn på tunet -merkkiä käyttöönsä, jollei Matmerk katso tilan toimivan kaikkien säädösten mukaan ja olevan turvallinen paikka toiminnalle.

Ingunn kertoi, että he tekevät paljon yhteistyötä kunnan päiväkeskuksen ja palvelutalon kanssa, sillä haluavat paikan tulevan pikkuhiljaa tutuksi muistisairaille osallistujille, jotta se ei olisi ihan vieras paikka, kun joskus todennäköisesti sinne muuttavat. He saattavat käydä siellä osallistumassa toimintaan päivätoiminnan porukan kanssa, sillä se on kävelymatkan päässä Lillehovista. Tämä on kyllä mielestämme hyvä huomio!

Hinnoittelusta Ingunn sanoi sen verran, että haluaa tällä toiminnalla saada saman verran palkkaa, kun mitä saisi sairaanhoitajana kotihoidossa edellisessä työssään + että toiminta kattaa tietysti tällaisesta yritystoiminnasta muodostuvat kulut (mm. tilan kulut, kuljetuskulut, ruokailukulut). He ovat jokaisen kunnan kanssa keskustelleet hinnan ja tehneet sopimuksen sen mukaan mikä molempia osapuolia miellyttää. Ingunnilla on ollut sopimukset jo pidempään, mutta hän kertoi nyt kuvioon tulleen uutena myös kilpailutukset. Ingunnilta kysyimme myös mahdollisuudesta tarjota toimintaa itse maksaville asiakkaille, mutta hän näki sen vielä nyt hankalana Norjassa, sillä siihen ei olla totuttu. Hän pitää tärkeämpänä keskittyä pelkästään kunnan kanssa tehtäviin sopimuksiin ja toki niiden kautta saa myös kerralla useampia asiakkaita. Yhteistyö myös monien tahojen kanssa sujuu ehkä helpommin niin.

Matmerk valvoo ja luo markkinoita

Matmerk on Inn på tunet (vapaa suom. Maatalon pihalla) -toimintaa ja muuta maatalouteen liittyvää toimintaa (kuten ruoantuotantoa) valvova järjestö. Inn på tunet -merkki on kehitetty, jotta se tarkoittaisi juuri maatilalla ja sen ympäristössä (kuten nimikin viittaa) tapahtuvaa green care -toimintaa/palvelua, jotta sitä ei sekotettaisi muihin green care palveluihin. Inn på tunet- merkki kertoo myös ulkopuolisille ostajille sekä omaisille luotettavuudesta ja laadusta. Saadakseen merkin ja luvan puhuakseen Inn på tunet -toiminnasta, tarjottavan palvelun tulee täyttää tietyt laatukriteerit. Toimintaa valvotaan jatkuvasti ja toimintaa tarjoavien tulee tehdä erilaisia dokumentointeja kuukausittain/puolivuosittain/vuosittain.

Koulutuksesta

Christelillä ei ole sosiaali- tai terveysalan koulutusta, Ingunnilla on sairaanhoitajatausta kotihoidon puolelta. He molemmat ovat käyneet Matmerkin tarjoamia kursseja ja lisäkoulutuksia omasta kiinnostuksestaan ja halustaan kehittää tietämystään. Inn på tunet -toiminta ei vaadi palveluntarjoajalta tiettyä koulutustaustaa Norjassa, vaikka molemmat maatilayrittäjät sanoivat toiminnan tarjoamisen ja sopimusten saamisen kuntien kanssa olevan helpompaa sote-alan koulutuksella.

Olipahan mielenkiintoinen ja antoisa opintomatka! Saimme näiltä maatilayrittäjiltä paljon käytännön kokemusta, ideoita ja intoa toiminnan viemiseksi eteenpäin täällä Suomessa. Keskustelujen pohjalta Norja ja Suomi ovat palvelujärjestelmiltään ja käytännöiltään todella lähellä toisiaan, ja siellä vastaava toiminta on saatu pyörimään todella hienosti ja vaikuttavasti. Mikseipä siis täälläkin! 🙂

vuoret_norjassa
Christel vei meidät vierailun lopuksi ihastelemaan upeita Norjan vuoria.

Postauksen kuvat: Laura Kymäläinen ja Salla Partala.

Tapaa valloittavia eläimiä Hepokuuselassa

Hepokuusela on Uuraisten Kangashäkissä sijaitseva pieni lämminhenkinen hevos- ja eläintila. Hevosten lisäksi tilalla asuu 4 vuohea, 5 lammasta karitsoineen, 2 mikropossua ja pieni kanaporukka Nestori kukon ohjauksessa. Lisäksi tilalla on 2 hiirivahtina toimivaa tallikissaa ja vahtimestarina Eppu-koira.

hepokuusela_karitsat

Tilan toiminta on juuri kääntymässä ratsastuspalveluista yhä enemmän Green Care- palvelujen suuntaan. Tilalla järjestetään erilaisia pieniä tapahtumia, kerhoja ja kursseja. Silloin tällöin myös leirejä. Uutena palveluna mukaan on tulossa tämän vuoden aikana myös sosiaalipedagoginen hevostoiminta sekä erilaisia Metsämieli- menetelmään perustuvia palveluita.

Tila toimii mahdollisimman eläinlähtöisesti ja eläinten lajinmukaiset tarpeet pyritään ottamaan huomioon, niin olosuhteiden kuin myös toiminnan osalta. Tila sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla ja se tarjoaa hyvät mahdollisuuden monipuoliseen yhdessä oloon ja toimintaan eläinten kanssa.

hepokuusela3

Postauksen kuvat Hepokuusela.  Lisää tietoa tilasta www.hepokuusela.com