Eläimiä, yhdessäoloa ja virkistymistä!

rantakorpi38

Kaikki päivätoimintakerrat on nyt pidetty ja voi että mikä kesä meillä olikaan! Päällimmäiset tuntemukset kesästä meillä työntekijöillä on tosi hyvät – saatiin kesän aikana testattua toimintaa, hienoja kokemuksia ja ihania hetkiä osallistujien kanssa. Kaikki ei toki uutta toimintaa kehitettäessä välttämättä aina mene täysin putkeen, mutta kesästä saimme hyvää oppia jatkoa varten (mikä toimii ja mikä ei). Sitä varten tämä hanke kehitettiinkin, että saadaan kehitettyä uudenlaista toimintaa ja testattua sen toimivuutta kaikin puolin.

Osallistujilta saimme paljon palautetta niin kesän aikana kun toiminnan loputtua. Kesän aikana kirjoitimme ylös suullisia palautteita, joita päivien lomassa saimme ja nyt toiminnan loputtua keräsimme kaikilta kirjalliset palautteet (näistä suurin osa jo saapunut meille takaisin). Palaute oli pääsääntöisesti todella myönteistä ja hyvää. Osallistujat kertoivat päivistä tulleen kovin merkityksellisiä ja odotettuja – aina pois lähtiessä odotettiin jo seuraavan viikon maatilapäivää. Saimme paljon positiivista palautetta siitä, että osallistujat saivat osallistua maatilan arkeen ja tehdä hyödyllisiä, merkityksellisiä juttuja. Teimme kerppuja eläimille talvea varten, syötimme karitsoita kun sen aika oli, hoidimme kukkapenkkejä, keräsimme marjoja, rakensimme hyönteishotelleja pölyttäjien keräämiseksi ja erilaisia linnunpönttöjä, teimme tilan omien lampaiden villasta jokaiselle huovuttamalla talven varalle pohjalliset, seurasimme lampaiden siirtoa ja/tai keritsemistä, laitoimme heinää seipäälle ja niin edelleen. Mielekkääksi koettiin palautteiden mukaan myös yhteiset kahvittelu- ja jutusteluhetket kun nautimme vain kesästä ja toistemme seurasta. Palautteissa korostui sen tärkeys ja huomiointi, että jokainen sai tehdä oman jaksamisen ja halun mukaan – osallistujat olivat kokeneet, ettei mitään ollut pakko tehdä.rantakorpi26

Palautteissa tuli toisaalta myös ilmi, että joskus oma halu ja kiinnostus tehdä veivät liikaakin, jolloin touhuaminen saattoi seuraavana päivänä tuntua vaikkapa selässä. Ohjaajina koitimme huomioida tämän ja pitää välillä taukoja sekä kannustaa toimimaan oman toimintakyvyn ja jaksamisen mukaan. Loppupalautteissa jotkut kertoivat ajattelevansa olevan vielä liian hyväkuntoisia tällaiseen toimintaan – pitivät kesästä kyllä paljon, mutta ajattelivat toiminnan sopivan vielä paremmin hieman huonompikuntoisemmille, jotka ehkä myös yksinäisempiä tai joilla ei arjessa muuten ole aktiivisuutta niin paljoa. Tällaiseen palautteeseen vaikutti varmasti myös se, että ryhmät olivat toimintakyvyltään heterogeenisia – osa osallistujista oli todella hyväkuntoisia ja aktiivisia arjessaan, kun taas toiset saattoivat olla hieman hitaampia liikkeissään ja tarvitsivat avustusta. Tämä vaikutti totta kai jonkin verran siihen, mitä kesän aikana tehtiin ja kuinka paljon yhden päivän aikana ehdittiin touhuta.

Niin suullisissa kuin kirjallisissakin palautteissa nousi tärkeälle sijalle eläimet ja kosketus niiden kanssa. Moni koki yhdeksi parhaimmista anneista juuri touhuamisen eläinten kanssa ja kertoi myös kiinnostuneensa toiminnasta juuri siitä syystä. Eläinten hyvinvoinnilla oli myös merkitystä – kun näkee, että eläin voi hyvin, voi itsekin hyvin. Toiseksi tärkeäksi seikaksi nousi isäntäparin/emännän vastaanotto tilalle sekä hänen/heidän luoma tunnelma päivän ajaksi. Palautteissa koettiin tärkeäksi se, että vieraat otetaan avosylin ja lämpimästi vastaan, ja että tilan väki on toiminnassa mukana ja läsnä. Myös tilan muu yhteisö kuten ulkomaalaiset vapaaehtoiset, emännän vanhemmat tai lapset koettiin tärkeäksi ja kiinnostavaksi osaksi toimintaa. Muutamissa palautteissa nousi esille myös se, että maatilalla tunsi olonsa kotoiseksi ja vapaaksi. Osallistujat kokivat palautteiden perusteella pääsääntöisesti päivien olleen osallistujien mielestä hyvin suunniteltuja ja tärkeänä asiana esille nousi tarpeeksi monipuolinen ja riittävä tekeminen. Jotkut osallistujista olisivat kaivanneet hieman vielä aktiivisempaa toimintaa (esimerkiksi yhteisiä kävelyretkiä). Palautteissa moni koki, että toiminta vaikutti kotona asumiseen juuri virkistäen ja piristäen mieltä sekä poistaen yksinäisyyttä. Eräässäkin palautteessa upeasti kiteytettynä: ”Poisti yksinäisyyttä ja masennusta ja typeriä ajatuksia. Toisin sanoen seinät siirtyivät kauemmaksi.”

Hankkeemme tarkoituksena tosiaan oli kehittää aivan uutta palvelua Suomeen ja testata sen toimivuutta. Tämän vuoksi halusimme testata hyvin monenlaisia asioita hankkeen kokeilujaksolla ja myös mukana olleet maatilat saivat mahdollisuuden testata iäkkäitä asiakasryhmänä ja päivätoiminnan sopivuutta omalle tilalleen. Hankkeessa halusimme testata ryhmäkokoa, toimintaan sopivia osallistujia (sen vuoksi hyvin sekalaiset ryhmät), erilaisia toimintoja, kahden maatilan yhteistyötä yhdellä paikkakunnalla (osallistujat kävivät vuoronperään kahdella eri tilalla), kuljetuksia jne. Ryhmäkoon ja osallistujien toimintakyvyn suhteen varmasti emme menneet sieltä missä aita on matalin, mutta saimme hyvää materiaalia jatkoa varten. Hankkeessa iso ryhmä moninaisine toimintakykyineen oli mahdollista, sillä projektityöntekijät + toimintaterapeuttiopiskelijat olivat tilan väen kanssa aina toimintaa järjestämässä (tarpeeksi lisäkäsiä). Jatkossa toki ryhmä ja osallistujien toimintakyky on mietittävä järjestäjän resurssien ja osaamisen mukaan.

Tässä hankkeessa mukana olleet maatilat eivät saaneet osallistumisestaan/toiminnan järjestämisestä mitään korvausta. Toki he saivat paljon kokemusta ja mahdollisuuden testata vastaavan toiminnan järjestämistä turvallisissa olosuhteissa. Tästä syystä koitimme valita mukaan tilat, joissa ympäristö oli kesän toimintaan käyttökelpoinen sellaisenaan ja teimme esteettömyyden kannalta vain välttämättömät muutokset (mitä osallistujien toimintakyky vaati). Vaikka mukana oli myös pyörätuolilla liikkuvia osallistujia, pärjäsimme hankkeen ajan wc-korotuksilla, tukikahvoilla, lisäkaiteilla ja muilla vastaavilla hyvin pienillä muutoksilla/apuvälineillä. Jatkossa mahdollisten muutostöiden tarve on arvioitava osallistujien toimintakyvyn ja mahdollisten suositusten mukaan.

Hankkeen tarkoituksena on ollut toimia kehittäjänä ja kokeilijana. Hankkeen kokeilujen ja kehittämisen kautta saadaan yleinen malli ikäihmisten kohonen8maatilapäivätoiminnalle, jota voidaan jatkossa lähteä tuotteistamaan ja kehittämään edelleen (esimerkiksi jatkohankkeiden tai suoraan yritysten/maatilojen/kunnan toimesta). Jatkossa voisi vaikkapa miettiä haluaako tarjota toimintaa jollekin tietylle ikäihmisten ryhmälle – muistisairaille, omaishoitajille/-hoidettaville, aktiivisille, kotona asumisen tueksi, palvelutalossa asuville – vai millä tavalla palvelua haluaa tarjota. Haluaako tarjota toimintaa yhteistyössä kunnan kanssa vai vaikkapa itse maksaville. Kunnan kanssa tehdessä yhteistyötä tärkeää on lähteä kunnan tarpeesta, mille ryhmälle juuri tässä kunnassa tarvitaan uusia palveluita tai tällaista toimintaa. Olemme itsekin hanketyöntekijöinä ajatelleet, että tämän hankkeen kehittelemästä mallista on mahdollisuus muokata monenlaisiin tarpeisiin sopivaa. Ja jokaisen maatilan kannattaa tarjota palvelua, joka sopii parhaiten oman tilan arkeen ja asiakasryhmälle, joka tuntuu omimmalta itselle. Niin toiminta jää parhaiten elämään.

Hankkeeseen ja sen toimintaan kohdistuva kritiikki kohdistuu lähinnä tällä hetkellä toiminnan tuotteistamiseen ja kannattavuuteen – saako tällaisesta palvelusta oikeasti kannattavaa? Hinnoittelua mietimme mukana olleiden maatilojen kanssa tällä hetkellä kovasti ja siitä tulee tietoa myös ensi vuoden puolella julkaistavaan oppaaseen. Hankkeessa mukana olleet tilat ovat saaneet nyt kokemuksen myötä tietoa siitä, että minkälaisia resursseja toiminta vaatii ja mitä kuluja siitä mahdollisesti tulevaisuudessa syntyy. Näitä kaikkia asioita yhdistelemällä saamme varmasti jonkinlaista hinnoittelupohjaa mietittyä yhdessä, ja siitä toivottavasti on myös muille toiminnan järjestämisestä kiinnostuneille apua. Hanke ja sen toiminta on herättänyt paljon kiinnostusta valtakunnallisesti ja myös kuntien päättäjät ovat olleet siitä kiinnostuneita. Toki tällä hetkellä paljon kysymysmerkkejä heittää ilmoille myös tuleva SOTE – miten vastaava toiminta istuu siihen kuvioon. Valinnanvapautta ajettaessa onneksi vaihtoehdoksi tähänkin toimintaan voisi jatkossa tulla asiakassetelit ja/tai henkilökohtainen budjetointi. Myös itse maksavia on aina kun hinta on kohdillaan. Kiinnostusta löytyy kaikilta osapuolilta, mutta nyt kaikilta osapuolilta tarvitaan myös kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, jotta toiminta saadaan käytäntöön. Yritämme hankkeen loppuajan selvittää asioita mahdollisimman laajasti ja myös esitellä kesän aikana todettuja hyviä vaikutuksia sekä keskeisiä kehittämiskohtia, jotta saisimme toiminnan jatkumiselle hyvän pohjan. Ilmoittelemme täällä blogissa löydöistämme, jotka kirjoitamme myös tulevaan oppaaseen. Meille saa edelleen esittää kysymyksiä, huolenaiheita, ehdotuksia, ideoita, mitä vain keksitte toimintaan liittyen! Mielellämme kehitämme hommaa yhdessä.

Tässä vielä loppuun kommentteja erään Green Care – hankkeen työntekijältä, joka kävi seurailemassa toimintaamme yhden maatilapäivän verran sekä myös avoimissa ovissa tutustumassa:

Verrattuna ”perinteiseen” päivätoimintaan ikääntyneet näyttäytyivät selkeästi molemmissa paikoissa aktiivisina toimijoina ja heidän oma tahto ja mielipiteet tulivat huomioiduiksi. Toiminnassa oli kummassakin paikassa erilaisia vaihtoehtoja ja iltapäivässä oli mahdollisuus olla mukana toiminnassa tai vetäytyä seuraamaan muiden tekemistä ja olla samalla läsnä yhdessä samalla pihalla tai tuvassa. Itse pohdin, että tuskin jaksaisin olla aktiivinen tekemässä tai puhumassa kokoa aikaa jos olisin samassa tilanteessa. On hyvä, että toiminnassa on luontaisia levon ja vetäytymisen mahdollisuuksia ja mahdollisuus seurata muiden juttelua ja tekemistä.  Aika moni viihtyi ja koki elämykselliseksi toisen tekemisen seuraamisen ja eläinten tekemisten seuraamisen.

Eläinten läsnäolo, koskettaminen ja silittely näyttäytyi kuvissa merkitykselliseksi, mutta palautteissa yhteinen tekeminen ja ryhmässä toimiminen tulivat selkeämmin esille. Ryhmän positiivinen asenne ja yhteinen huumori (”naurettiin posket kipeiksi”) oli sekä Petäjäveden että Hankasalmen ryhmissä merkityksellistä ja nousi kommenteissa esille. Samoin uuden oppiminen ja toisilta oppinen (karjalapiirakoiden teko, maton kutominen jne.). Ikääntyneet ovat selvästi kiinnostuneita uusista ja erilaisista asioista ja ennakkoluulottomia kohtaamaan ulkomaalaisia nuoria kielitaidon puutteesta huolimatta. Toisen kannustamista ja yhteistä tsemppaamista.”

rantakorpi11

Mainokset

Maistiaisia kesästä, osa 4 (Kohonen Farm)

Kaikki kesän päivätoimintakerrat on nyt pidetty, tässä vielä kuvamaistiaisia Kohonen Farmilta Petäjävedeltä! Lähiaikoina kirjoittelemme blogiin juttua yleisesti kesästä ja sen kokemuksista, joten pysykää kuulolla. 🙂

kohonen_farm
Päivälle oli kirjattu ylös monenlaista mahdollista tekemistä, helpompaa ja haastavampaa, ja jokainen osallistuja sai valita mitä tänään tekee mieli tehdä. Listassa siis vain mahdollisuudet tekemiseen muistutuksena niistä, ei tarkoituksena näitä kaikkia tehdä. 🙂
kohonen_kitkeminen
Jotkut tykkäsivät kovasti puutarhatouhuista ja halusivat tehdä niitä joka kerta.
kohonen2
Jotkut tykkäsivät viettää kesäistä päivää mm. maalaten tai tehden puutöitä.

kohonenfarm6_edit

kohonen_vastat_parempiväri
Vastoja/vihtoja tehtiin yhdellä kerralla ja niitä sai jokainen viedä omaan kotiin käytettäväksi.
possujen_ihastelua
Joskus vain ihmeteltiin ja ihasteltiin possuja…
kohonenfarm3_edit
… ja monesti istuttiin omenapuun alla ihastelemassa kesää ja jutustelemassa.
kohonenfarm9_edit
Possujen välipalan teko ja possuille vienti kuului jokaiseen päivätoimintakertaamme ja oli osa tämän tilan arkea.

Kohonen_32

Kohonen_21
Miesvoimin rakenneltiin välillä hienoa aitaa pihapiiriin…
Kohonen_10
Ja naisvoimin laitettiin heinää (muutamalle) seipäälle pihan koristukseksi.
Kohonen_27
Isäntäväelle jäi hieno muisto kesästä omien muistojen lisäksi – nimittäin possulan lattiaan yhteistuumin maalattu räsymatto!
Kohonen_03
Kesän aikana saatiin hienoja kohtaamisia ja kokemuksia – niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa!
possut3
Ihanat villapossut tulivat tutuiksi kesän aikana. 🙂