Kaikki kesän päivätoimintakerrat on nyt pidetty, tässä vielä kuvamaistiaisia Kohonen Farmilta Petäjävedeltä! Lähiaikoina kirjoittelemme blogiin juttua yleisesti kesästä ja sen kokemuksista, joten pysykää kuulolla. 🙂
Kategoria: Uncategorized
Tässä hieman maistiaisia kesän maatilapäivätoiminnasta Hepokuuselasta. 🙂 Luvat kuvien julkaisuun saatu osallistujilta.
Tässä hieman maistiaisia kesän toiminnasta Petäjävedellä sijaitsevalta Hakamaan lammastilalta. Luvat näiden kaikkien blogin kuvien julkaisuun saatu osallistujilta. 🙂
Kesä etenee vauhdilla ja osassa ryhmistä ollaan jo puolivälissä menossa. Senpä kunniaksi ajattelimme antaa teille lukijoille pieniä maistiaisia kuvien muodossa kesän toiminnasta ja tunnelmasta. Tässä ensin maistiaisia Hankasalmelta Rantakorven tilalta. 🙂
Jyväskylän ammattikorkeakoulun toimintaterapeuttiopiskelijat Sanni Mönkkönen ja Outi Korkalainen ovat saaneet valmiiksi opinnäytetyön, jonka toimeksiantajana hankkeemme toimi. Se on julkaistu nimellä “Maaseudun kutsu – Kuinka Green Care -toimintatapoja voidaan hyödyntää muistisairaan henkilön suoritusten ja osallistumisen tukemisessa?” ja löytyy kokonaisuudessaan täältä (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/124308/KorkalainenMonkkonen.pdf?sequence=1).
Mönkkösen ja Korkalaisen löytämät artikkelit liittyen muistisairaan kuntoutukseen Green Care -menetelmillä ja näiden artikkeleiden monipuolinen analysoiminen tukevat ajatusta siitä, että luontolähtöisillä menetelmillä (ja ympäristöillä) voidaan vastata muistisairaiden tarpeisiin. Opinnäytetyö rajattiin koskemaan nimenomaan muistisairaita ikäihmisiä, mutta hankkeessamme tarjoamme maatilapäivätoimintaa myös muille ikäihmisille.
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 10 artikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2002–2017. Mielenkiintoista oli, että valikoituneissa artikkeleissa yleisintä oli ettei interventiota oltu tiukasti ajallisesti strukturoitu, vaan toiminnassa huomioitiin jatkuvuus, spontaanius ja muistisairaan oma halu osallistua. Tärkeäksi nousi myös ajatus siitä, että osallistujat saavat vaikuttaa päivän kulkuun ja spontaanitkin ideat toteutetaan. Interventioiden tulokset olivat mielenkiintoisia, sillä objektiivisilla mittareilla tarkasteltuna Green Care-toiminnallaei näyttänyt olevan merkitystä muistisairaan toimintakyvyn kehittämisessä ja ylläpitämisessä tai käytöshäiriöiden lieventämisessä, mutta muistisairaiden aktiivisuudessa kuitenkin havaittiin huomattavia eroja tai kehitystä luontolähtöisen toiminnan aikana.
Merkittäviä löytöjä artikkeleista ovat myös esimerkiksi se, että erityisesti miesten osallisuus toimintaan oli Green Care-toiminnassa perinteistä päivätoimintaa suurempaa ja että Green Care-toiminta on yksilöllistä ja asiakaslähtöistä, jossa yhteisöllisyys näkyy muutenkin kuin ryhmätoimintana (kukin osallistuja saa itse määrittää osallistumisensa: mitä, missä, milloin ja kenen kanssa toimii ja myös toimintaa sekä ympäristöä on mahdollista mukauttaa). Yhteisöllisyyttä voi olla vaikka toimisi välillä toiminnassa itsekseenkin. Green Care -toiminnan vahvuutena voidaan pitää myös monipuolisten muistisairaille tärkeiden toimintaelementtien kuten moniaistillisuuden, muistelun, todellisuusorientaation, fyysisen aktiivisuuden, vuorovaikutteisuuden sekä kognitiivisten taitojen ylläpidon yhtäaikaista ja jatkuvaa toteutumista luontoympäristössä.
Mönkkönen ja Korkalainen pohtivat tuloksia kiitettävän monipuolisesti ja kriittisesti. He pohtivat esimerkiksi sitä, että vaikka objektiivisesti mitattavaa He pohtivat esimerkiksi sitä, että vaikka objektiivisesti mitattavaa hyötyä toimintakyvyn tasolla ei ole voitu tutkimuksissa todistaa, voidaan tärkeämpänä pitää hyvän elämänlaadun ja positiivisten subjektiivisten kokemusten mahdollistamista. Tässä Mönkkösen ja Korkalaisen mielestä tulisi huomioida myös omaishoitajan/läheisen hyvinvointi. Heidän mielestään myös lyhytaikaiset interventiot olisi saatava jalkautettua muistisairaan sekä hänen läheisensä jokapäiväiseen arkeen. Pohdinnasta nousi myös erittäin tärkeä ja hyvä huomio, että Green Care-toiminnan sisältämät monipuoliset muistisairaalle tärkeät toimintaelementit ovat linjassa Käypä hoito -suosituksen kanssa!
Hankkeemme suunnitelmia tukee opinnäytetyössä nousevat huomiot, että luontolähtöistä toimintaa suunniteltaessa on huomioitava juuri ne tekijät, jotka tekevät mielestämme Green Care -toiminnasta ainutlaatuista: autonomia, jatkuvuus ja yhtäaikaisuus. Autonomiaa eli ihmisen itsenäisyyttä tukee liiallisen struktuurin välttäminen esim. ajan, toiminnan ja yhteisön suhteen. Maatilapäivätoiminnassa ei välttämättä siis tarvitse erikseen suunnitella koko päivän ohjelmaa kuten päiväkeskuksissa, koska luonto- ja maaseutuympäristö tarjoavat jo itsessään erilaisia ”tarjoumia” toimintaan.
Toiminnan ei siis tarvitse olla sen ihmeellisempää, lintujen laulun kuunteleminen ja vaikka porukalla eri lintulajien tunnistaminen voi olla mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Kaikkien tulee kuitenkin olla tietoisia toiminnan tarkoituksesta (miksi olemme täällä ja miksi teemme tätä), jonka pohjalta suunnitellaan ja toimitaan. Päivätoimintaa pitää myös suunnitella ja ennakoida niin, että kaikilla on turvallinen olo ja kaikki pystyvät toimintakyvystä huolimatta osallistumaan. Suunnittelemalla vaihtoehtoja erilaiselle toiminnalle ennalta välttyy myös tilanteilta, joissa ohjausta tarvitseekin enemmän – pelkkä peukaloiden pyörittely ei ole tarkoituksellista. Sadekuuron yllättäessä pitää myös sisätiloissa olla valmiina tekemistä.
Ohjaajilta (oli se itse maatilayrittäjä tai ulkopuolinen) vaaditaankin paljon tilannetajua, luovuutta ja improvisaatiotaitoja. Hattutemppuja ei tarvitse loihtia, vaan voidaan tehdä niin kuin maalla yleensä tehdään ja tarttua hetkeen: sadekuuron yllättäessä mennään sisälle suojaan viettämään pientä lepohetkeä, kahvittelemaan tai lukemaan päivän lehteä. Halukkaat voivat laittaa kahvit yhdessä tulille ja asetella kupit pöytään, ja muut voivat tehdä sillä välin jotain muuta. Mielestämme toimintaan pitää sisältyä tällaista vapautta ja spontaaneja hetkiä, jotka sallivat jokaiselle jotakin kykyjensä mukaan. Ne juuri antavat arvoa iäkkään omalle tahdolle sekä mielipiteille, joka taas tukevat itsenäisyyttä. Iäkäs saa kokemuksen, että voi vaikuttaa asioihin, olla tärkeä ja luonnollinen osa toimintaa/yhteisöä.
Uskomme, että tällaisessa ilmapiirissä vuorovaikutus toisten kanssa on luontevampaa ja tukee yhteisöllisyyteen. Se voikin tuoda aivan eri tavalla merkityksellisyyttä elämään. Yhdessä luonnon ihastelu tai pienten possujen syöttäminen tuovat varmasti oman mausteensa juttutuokioihin ja tuo kaikki osallistujat yhteisen asian äärelle. Toivomme, että nämä tällaiset hetket voivat jäädä ilahduttamaan iäkkään mieltä pidemmäksi aikaa, jolloin arjessa pärjääminenkin voisi tuntua kummasti helpommalta. Tarkoituksenamme onkin liittää päivätoiminta osaksi iäkkään omaan arkea ja tuoda siihen näin jatkuvuutta. Esimerkiksi maatilalla kasvatetun kukan hoitamista voi jatkaa vielä kotonakin tai omalle kotipihalle voi asentaa lintulaudan ja koittaa bongailla samoja lintuja mitä yhdessä maatilalla opeteltiin. Jatkuvuutta koitamme korostaa myös päivätoimintakertojen aikana. Alkukesästä saattaa olla vaikkapa karitsointiaika, jonka jälkeen joka kerralla huolehdimme pienistä ja seuraamme niiden kasvamista.
Green Care asiantuntijan Erja Rappen mukaan toivo ja luottamus tulevaisuuteen ovat elämänhalun perusta. Hänen mukaansa luonnon ja rakennetun viherympäristön avulla voidaan tuoda esiin niitä ilmiöitä, jotka tuovat elämään toivoa ja luovat tulevaisuutta, jolloin yksilö myös motivoituu ja aktivoituu oman elämänsä suhteen. Viherympäristö voi vaikuttaa hoitavasti ihmiseen ympäristöstä saatujen aistihavaintojen kautta – voi tuntea turvallisuutta sekä yhteenkuuluvuutta, ja on mahdollisuus tehdä toiminnallisia valintoja omien tarpeiden ja kykyjensä mukaan. Ympäristön tuottamat virikkeet herättävät tunteita, muistoja ja mielikuvia vahvistaen identiteetin jatkuvuutta ja aktivoivat ihmisiä osallistumaan tarkoituksellisuutta tuottavaan toimintaan. (Erja Rappe, 2014. Metla – Argumenta – tutkijatyöpajojen ja päättäjäseminaarien esitysten tiivistelmät. Suomen ympäristökeskuksen raportteja).