Testituloksista konkreettista näyttöä maatilapäivätoiminnan hyödyistä

Hyvinvointia maatilalta -hankkeen kaltainen kehittämishanke ei suinkaan pääty konkreettisen toiminnan päättyessä, vaan päinvastoin. Yhtä tärkeää kuin kesäkauden päivätoiminnan konkreettinen toteutus ja toimintakautta edeltänyt kuumeinen suunnittelu on myös toiminnan onnistumisen ja lopputuloksen arviointi. Ilman arviointia hyvältäkin tuntunut hanke jää torsoksi ja kehittäminen puolitiehen, sillä vasta tulokset paljastavat, oliko toiminta mukavaa vain toiminnan ilosta vai jäikö käteen konkreettista hyötyä ja työkaluja, joita viedä eteenpäin, tai tarvitaanko hyödyn saavuttamiseksi kenties toiminnan muutosta ihan uusille urille. Maatilahankkeessa arvioinnin merkittävänä työkaluna toimivat osallistujilta ja tilallisilta saadun arvokkaan palautteen lisäksi osallistujille ennen ja jälkeen päivätoimintakauden tehdyt haastattelut sekä pienimuotoiset toimintakykymittaukset ja mielialakartoitukset. Näistä kotikäynteinä toteutettujen alku- ja lopputestausten tuloksista kerromme täällä tällä kertaa.

rantakorpi19

Koska kyseessä oli suomalaisittain uusi toimintamalli tarjota maatilaa päivätoimintaympäristönä ikääntyvälle asiakasryhmälle, halusimme kokemuksia mahdollisimman erilaisista ikääntyvistä eikä osallistujien valintakriteereille asetettu 65 vuoden kunnioitettavaa ikää ja ilmoittautumisnopeutta tiukempia vaatimuksia. Tällä kaavalla kesäkauteen osallistujista viidennes oli yli 85-vuotiaita, kolmannes 76-85 –vuotiaita ja 44 % alle 75-vuotiaita. Ikäjakauma kaikissa kolmessa toimintaryhmässä oli siis melkoinen, joskin suullisen palautteen perusteella eri-ikäisiin uusiin ystäviin tutustuminen koettiin lähinnä rikastuttavana kokemuksena.  Osallistujista kolmannes oli miehiä, kaksikolmannesta naisia, eli nykyvaatimukset sukupuolten paikkakiintiöistä toteutuivat myös hankkeemme kohdalla melko mukavasti.

Osallistujien enemmistö kuului ainakin yhden kunnallisen vanhuspalvelun (ateriapalvelu, kotihoito, kuljetuspalvelu, päiväkeskustoiminta, jne.) piiriin viidenneksen selvitessä edelleen ilman palveluja omillaan tai läheistensä auttamana. Lähtökartoituksena suoritetussa muistitestissä viitteitä muistiongelmista esiintyi viidenneksellä osallistujista lievistä kognitiivisista vajauksista aina keskivaikeisiin ja vaikeisiin muistisairauksiin saakka. Jo tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että muistiongelmaisten sulauttaminen mukaan muutoinkin toimintakyvyltään vaihteleviin, suurehkoihin ryhmiin oli mahdollista jo aiemmissa blogikirjoituksissa esiintuodun ”käsiparimäärän” ansiosta. Nythän päivätoimintapäiviin osallistuivat tilanväen lisäksi myös hanketyöntekijät ja opiskelijat. Toiminnan pyöriessä jatkossa tilan oman väen varassa osallistujien määrä ryhmää kohden ja toimintakyvyn tasaisuus tai toimintakyvylle muutoin asetetut vaatimukset täytyy aina arvioida tilan olosuhteista sekä talonväen osaamisesta ja resursseista käsin.

Osallistujien fyysistä toimintakykyä arvioitiin alku- ja lopputestauksissa lyhyellä fyysisen suorituskyvyn testistöllä (SPPB). Testi pitää sisällään tasapainon testauksen sekä kävelynopeuden ja tuolilta ylösnousunopeuden mittaukset. Koska toiminnassamme oli mukana myös esimerkiksi pyörätuolin käyttäjiä, aivan kaikille kolmellekymmenelle osallistujalle näitä mittauksia ei saatu tehtyä ja oheiset tulokset perustuvatkin 25 henkilön testauksiin. Heistä 40 %:lla toimintakyky parani päivätoimintajakson aikana! Osalla suoritus parani jopa 25 % alkutestin pistemäärästä. Kolmanneksella tuloksissa ei tapahtunut muutosta ja loppuneljänneksellä tulos huononi keskimäärin 10 % ensimmäisestä mittauksesta. Ikääntyvien kohdalla myös muuttumaton tulos on aina positiivinen tulos, sillä iän myötä toimintakyvyn tasaisessa ylläpitämisessäkin riittää monilla haastetta. Toimintakyvyn luonnollinen suunta ikääntymisen myötä kun tahtoo ilman eri ponnisteluja meistä useimmilla olla vain alaspäin. Toki osalla osallistujista tapahtui kesän aikana myös muita toimintakykyyn varmasti vaikuttaneita muutoksia esimerkiksi lääkityksessä tai yleisessä elämäntilanteessa. Olemme kuitenkin suhteellisen lyhyt toimintakausi (12 kokoontumiskertaa) huomioiden erittäin tyytyväisiä tulokseen, jonka mukaan päivätoimintakausi osaltaan saattoi olla ylläpitämässä tai parantamassa osallistujista 76 %:n fyysistä toimintakykyä.

Osallistujien mielialaa arvioimme testauksien yhteydessä vanhuusiän depressioiden tunnistamiseen kehitetyn depressioseulan (GDS-15) avulla. Lyhyistä väittämistä koostuva kyselylomake mittaa depression ohella kohtuullisen hyvin myös vastaajan yleistä mielialaa sekä kokemusta oman elämän arvokkuudesta ja mielekkyydestä. Mielialan kohdalla tulokset noudattelivat edellä esiteltyjä toimintakykymittausten tuloksia, sillä 28:sta vastaajasta 39 % koki mielialansa parantuneen kesäkauden aikana, 36 %:lla tulos pysyi ennallaan ja neljännes koki mielialansa huonontuneen. Työntekijän näkökulmasta murheellisimmilta tuntui, että osa vastaajista koki lopputestien yhteydessä mielialansa heikentyneen nimenomaan päivätoiminnan päättymisen vuoksi. Mukavaksi koetun toiminnan jättämä aukko oli niin iso, että sen täyttäminen muulla mielekkäällä, elämän tarkoituksellisuuden tunnetta lisäävällä toiminnalla vie oman aikansa.

Fyysistä puolta arvioitiin hankkeessa myös haastattelemalla osallistujia liikkumisaktiivisuudestaan niin sisällä kuin ulkonakin. Liki puolet (48 %) vastaajista koki liikkumisensa ulkona lisääntyneen päivätoimintakauden aikana. Reilulla kolmanneksella aktiivisuus oli pysynyt kiitettävästi ennallaan ja 15 % koki liikkuvansa kesän päätyttyä ulkona vähemmän kuin keväällä. Vastaavat lukemat sisällä liikkumisen suhteen olivat: aktiivisuuden lisääntyminen 37 %:lla vastaajista, ennallaan aktiivisuus pysyi 56 %:lla ja vähemmän koki liikkuvansa 7 % vastaajista. Osalla vastaajista käsitys liikkumisaktiivisuudesta tuntui kesän toiminnan myötä muuttuneen, mikä saattoi näkyä oman aktiivisuuden heikommassa pisteytyksessä verrattaessa toiminnan jälkeistä ulkona liikkumisaktiivisuutta siihen, miten paljon kesän aikana oli esimerkiksi maatilalla tullut touhuttua.  Lisäkommentteina saimme myös kuulla mm. liikkumisrohkeutta tulleen omissa kotiympyröissäkin enemmän, kun mukavan touhun myötä mahdollisia liikuntakyvyn ongelmia ei aina ollut muistanut tilan touhuissa edes ajatella. Parasta palautetta lienee, jos tulomatkalla mukana olleet, perin tarpeellisina pidetyt kävelysauvat ovat kissojen, koirien ja melkein hevostenkin kanssa etsittävinä kotimatkalle lähdettäessä!

Osalle asiakkaista määritimme toiminnanvajausten kohdalla myös toiminnallisuuden ongelmia (COPM-arviointilomake), joista suoriutumisessa tapahtunutta mahdollista muutosta arvioimme päivätoiminnan päätyttyä. Otanta oli tieteellisesti perin vaatimattomat 14 henkilöä, mutta tulokseen olimme silti sitäkin tyytyväisempiä: 57 % koki suoriutumisensa parantuneen, ennallaan suoriutuminen oli pysynyt 14 %:lla ja huonontunut 29 %:lla.

hankasalmi_terttujavilppu

Summa summarum: Jo lyhytkin toimintakausi maatilaympäristössä näyttäisi vaikuttavan perin positiivisesti ikääntyvien toimintakykyyn, aktiivisuuteen, suoriutumiseen ja mielialaan. Vertailuaineistoa tavanomaiseen päiväkeskustoimintaan ei hankkeeseen sisältynyt eikä maatilapäivätoiminnalla ole missään tapauksessa tarkoitus syrjäyttää perinteisiä palveluja. Lisätarjontana ja vaihtoehtona eri lähtökohdista omine, yksilöllisine tarpeineen tuleville ikääntyville maatilapäivätoiminta voisi kuitenkin jatkossakin olla eräs mahdollisuus. Toiselle ulkona ja ”oikeissa töissä” vapaamuotoisemmin touhuaminen sopii paremmin, toiselle taas tuttu ja vakaa sisäympäristö omine ohjelmatuoki-oineen antaa parhaan tuen. Vaihtoehdot ja rikkaus ovat toivottavasti rikkaus myös tulevissa, ympärimyllerretyissä sote-kuvioissa.

Asiakkailta saatujen palautelomakkeiden antiin pureudumme seuraavassa päivityksessä, pysykäähän kuulolla!

Terveisin,

osa-aikainen hanketyöläinen, graduntekijä Virpi Rantanen

Mainokset